Kehityspiiri - henkisen kasvun ja mediaalisen kehityksen veturi

Kun henkisen tien kulkija tuntee tarvetta pitkäjänteiseen edistymiseen henkimaailmaan tutustumisessa tai kehittääkseen mediaalisia taitojaan, on tapana hakeutua kehityspiiriin. Henkilökohtaisten meditaatiohetkien rinnalla kehityspiiri parhaimmillaan vahvistaa yhteyttä henkimaailmaan ja kehittää piirin jäsenten psyykkisiä ja mediaalisia lahjoja turvallisesti vastuullisen ohjaajan vetämissä tapaamisissa.

Kehityspiiri tulee monille ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun on tutustuttu jo kohtuullisesti henkimaailman ilmiöihin ja oma heräävä mediaalisuus tai kenties meditaation syventäminen kaipaavat tukea. Kehityspiirityöskentely on myös edellytys pitkäkestoisille mediaalisille kursseille osallistumiselle - antaahan piirityöskentely verrattomia tilaisuuksia psyykkisiin ja mediaalisiin harjoituksiin. Olennaista on kuitenkin tunnistaa oma sisäinen tarve, kutsu kehittää itseään pitkällä tähtäimellä ryhmässä. Se antaa vankan pohjan sitoutuneelle työskentelylle.

Työskentelyn tavoitteet

Kehityspiirin tarkoituksena mainitaan usein meditaation oppiminen, oppaisiin tutustuminen, henkimaailman yhteyksien vahvistaminen, henkiparannuksen antaminen sekä psyykkisten ja mediaalisten taitojen opiskelu. Kehityspiirejä on erilaisia; ne jaotellaan mentaalisiin ja fysikaalisiin piireihin. Yksi piiri haluaa kehittää henkiparannusta, toinen mediaalista viestien välitystä ja kolmas transsia. Tuntuvasti harvinaisempia ovat ns. fysikaaliset piirit, joissa pyritään fyysisin aistein havaittavissa olevien mediaalisten ilmiöiden aikaansaamiseen. Fysikaalisia piirejä käsitellään erillisessä jutussa.

Olennaista on ajan mittaan tapahtuva luottamuksen lisääntyminen omaan henkimaailman yhteyteen. Siinä esimerkiksi ilman ennakkovalmistelua toteutetut ohjatut meditaatiomatkat antavat vetäjälle oivallista tuntumaa, samalla saa käsitystä siitä, miten itse luonteenomaisimmin aistii henkimaailman läsnäolon ja viestit.

Erittäin tärkeää on myös oppia itse ottamaan ohjausta vastaan oppailtaan - tai omasta sisimmästään. Näin saa elämän valintatilanteissa omaan elämänpolkuun sopivimpia ratkaisuja, eikä vastauksia tarvitse aina kysellä muilta.

Piirin toimintatapa

Suomalaisen spiritualistisen liikkeen puitteissa kehityspiiri ymmärretään yleensä maksuttomaksi, vapaaehtoisen vetäjän ohjaamaksi vakiintuneeksi, yleensä 3-8 henkilön kokoonpanoksi. Piiri kokoontuu säännöllisesti viikoittain tai joka toinen viikko samana viikonpäivänä ja kellonaikana samassa paikassa, yleensä jonkun piirin jäsenen kotona.

Esimerkiksi Suomen Spiritualistinen Seura tarjoaa mahdollisuuden tutustua piirityöskentelyyn ns. avoimissa piireissä. Nämä eroavat vakiintuneista kehityspiireistä siten, että osallistujajoukko voi vaihtua joka kerta. Mukaan voi tulla piiriä ensimmäistä kertaa kokeilevia ja jo vuosia piirityöskentelyä harjoittaneita. Piirin ohjelma on kuitenkin viritettävä niin, että myös aloitteleva ymmärtää, mistä on kyse ja voi olla piirissä mukana mielekkäästi. Yksi tavoitehan näissä piireissä on antaa tuntumaa siihen, mitä on piirityöskentely. Pitkäjänteinen tavoitteellinen työskentely edellyttää kuitenkin, että osallistujilla on viimeistään piirityöskentelyn aikana vähitellen muotoutunut jotakuinkin yhtäläinen ymmärrys, minkä pohjalta taitoja voidaan kehittää kerta kerralta eteenpäin.

Piiri kestää noin 1 - 2 tuntia, pidemmälle ehtineiden piirien energia kestää pidemmät kokoontumiset. Varsinkin alkutaipaleella sisältö on melko vakiintunut: piirin avaus (usein rukous), kaukoparannushetki hiljaisuudessa tai ääneen lausuttuna, meditaatio ja sen purku sekä mahdolliset herkkyysharjoitukset. Piirin jäsenten taitojen ja kiinnostuksen mukaan avauksenkin toteutustapaa voi vaihdella: piiri voi esimerkiksi itse laulaa tai soittaa tiibetiläistä kulhoa, molemmat tavat nostattavat verrattomasti energioita.

Piiri päättyy sulkemiseen, joka niinikään on usein yhteinen rukous ja mielikuvien tasolla toteutettu aurojen sulkeminen. Piirin avaus ja sulkeminen ovat keskeisiä erottamaan työskentelyn arjesta: piirin aikana virittäydytään vastaanottamaan tietoa henkimaailmasta, jolloin aura laajenee. Työskentelyn päätyttyä on aura osattava jälleen vetää lähelle kehoa, jottei aistittaisi ja vastaanotettaisi ulkomaailman vaihtelevia energioita, tunteita ja asioita.

Monesti piirin hiljentymisvaiheessa taustalla soi rauhallinen musiikki, ja piirin jäsenet istuvat pöydän ympärillä vakiintuneilla paikoillaan. Pöydälle voidaan laittaa kukkasia ja kynttilä palamaan. Koristelut tai minkäänlaiset rituaalit eivät ole välttämättömiä.

Piirin vetäjäksi pyritään saamaan psyykkisiä ja mediaalisia ilmiöitä hyvin tunteva ja niitä kokeillut henkilö, joka on luotettava, johdonmukainen ja osaa pitää ohjakset käsissään niin piirin kulun kuin osallistujienkin suhteen. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutushan tuottaa myös henkisissä kokoonpanoissa kasvun paikkoja. Piirin jäsenistä - saati muista juoruilu - ei kuulu kokoontumisiin. Vähäinen työskentelyaika on syytä käyttää piirin tarkoituksiin, ei omien tai muiden asioiden vatvomiseen.

Sitoutuminen elinehto

Nykyisissä kehityspiireissä on tyypillistä, että jokainen osallistuja haluaa ja saa mahdollisuuden kehittyä. Menneinä vuosikymmeninä ryhmä pyrki ennen kaikkea kehittämään meediota, tämä palvelutehtävä saattoi kestää jopa vuosikymmeniä. Vielä esimerkiksi Maire Kiiran kehittyessä 1980-luvulla transfiguraatiomeedioksi oli hänen tukenaan hänen mediumismilleen omistautunut piiri.

Nykyisin lupaavakin kokoonpano kuivuu herkästi kokoon jo vuoden, parin kuluttua aloituksesta. Usein selityksenä on kiire. Työelämän vaatimukset ovat lisääntyneet ja ihmisten elämänrytmi kieltämättä tihentynyt kahden viime vuosikymmenen aikana. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin valinnoista ja siitä, mitkä asiat asettaa elämässään ja ajankäytössään etusijalle.

Kunkin piirin jäsenen olisi syytä miettiä ennen piiriin hakeutumistaan osallistumisen motiivejaan. Mitä itse tavoittelee, ja tarjoaako juuri tämä piiri sellaista? Tulenko näiden ihmisten kanssa toimeen? Olenko valmis muuttamaan myös omia asenteitani?

Piirin olisi syytä keskustella avoimesti osallistujien motiiveista aika ajoin, esimerkiksi vuosittain tai puolivuosittain. Työskentely saattaa ohjautua henkimaailmasta käsin alkuun ajatellusta aivan uusille urille, mikä ei kenties enää vastaakaan kaikkien osallistujien toiveita, ja se voi aiheuttaa poisjääntejä piiristä. Rehellinen, toisia kunnioittava keskustelu on ehdoton edellytys piirin hyvän ilmapiirin ja parhaan mahdollisen henkimaailman avun saavuttamiselle.

Monelle kipein oppimisen paikka on kurinalaisuus. Tuottaakseen toivottuja tavoitteita on piirityöskentelyyn osallistuttava säännöllisesti, piiriin on tultava ajoissa ja siellä on noudatettava annettua ohjausta ja maltettava kuunnella myös muita. Myöhästelemään taipuvaista ei auta piirin aloitusajan siirtäminen toistuvasti. Fyysisten osallistujien ohella poissaolot ja myöhästely koskevat myös piirin apuna työskenteleviä henkimaailman auttajia.

Mikäli piirin kokoontumispaikka tai ajankohta vaikuttaa jo alun alkaen hankalalta, kannattaa harkita, pystyykö aidosti osallistumaan. Poissaolot vaikuttavat koko piirin energiaan - henkimaailma joutuu tuottamaan poissaolevan henkilön energian piiriin. Henkinen kehityspiiri ei ole harrastus, jonne osallistutaan satunnaisesti.

Aikaansaannoksia

Piirissä voi kokeilla turvallisesti - ja parhaimmillaan kohtuullisen kokeneen vetäjän ohjauksessa - erilaisia psyykkisiä ja mediaalisia harjoitteita, kuten inspiraatiokirjoittamista ja -puheita, psyykkistä maalaamista, aurojen katsomista, psykometriaa eri välineiden avulla, viestien välitystä ja kontaktiparannusta. Ohjatuissa meditaatiomatkoissa osallistujat viedään tapaamaan esimerkiksi opasta, kysymään neuvoa ja tutkimaan sisintään.

Harjoitusmahdollisuudet ovat tutussakin kokoonpanossa loputtomat; tutuksi tullessa voidaan harjoitus tehdä esimerkiksi huivi silmillä tai selin viestin vastaanottajaan.

Harjoituksissa saa hyvin kosketusta psyykkisiin lahjoihinsa ja tällöin voi ilmetä kullekin ominaisia taitoja. Piirissä voidaan mm. antaa erillisessä osiossa mahdollisuus kehittyvälle meediolle harjoitella viestien välitystä tai piiri kehittää tietoisesti henkiparannustaitojaan.

Omaa ja piirin kehitystä on hyvä dokumentoida kirjoittamalla keskeiset huomiot muistiin. Näin on nähtävissä piirin edistyminen, muotoutuminen ja myös oma kehitys. Vuosien takaa voi vaikkapa viestin välitystä koskevista muistiinpanoistaan löytää hämmästyttäviä seikkoja, jotka ovat vasta myöhemmin ymmärrettäviä.

Piirikokoontumisista saa parhaimmillaan mielenrauhaa, iloa, innostusta ja ohjausta myös arjen tilanteisiin. Hyvä piiri kannustaa ja antaa rehellistä palautetta jäsenilleen. Piiri muuttaa osallistujia myös persoonan tasolla. Energioiden muuttuessa syntyy usein tarvetta muuttaa myös omaa elämää.

Piirikin muuttuu

Kaikki mikä alkaa, myös päättyy aikanaan. Piirille on tärkeää uusiutumiskyky, mikä ylläpitää osallistumismotivaatiotakin. Piirissä on nähtävissä kehityskaari, jossa on myös tarkoituksellisia tasanteita: jaksavatko piirin jäsenet jatkaa eteenpäin näennäisesti tapahtumattoman kauden yli - edessäpäin voi häämöttää aivan uusi kehitysaskelma, jonka saavuttamisen tahtoa auttajat ovat testanneet.

Hyviä keinoja piirin työskentelyn elävöittämiseen ovat vaihtelevat herkkyysharjoitukset, alkutaipaleen jälkeen vuorokerroin vedetyt ohjatut mielikuvamatkat, vierailevat piirin vetäjät (usein meedioita) ja aiemmin mainittu yhteinen motiivien pohdinta, joka voi tuottaa uusia ideoita työskentelyyn. Koska piirin yksi tarkoitus on vahvistaa yhteyttä henkimaailmaan, on koko piirin luontevaa kysyä piirin auttajilta ohjausta seuraaviin askeliin. Onpa niin saatu mm. eräälle piirille nimi. Yhteishenkeä kohottavia ovat lisäksi piirin vuosipäivien muistamiset tai vaikkapa tapaaminen kesätauolla.

Toisinaan vakiintunutkin piiri ottaa uuden jäsenen, mikä tuo onnistuessaan piristystä toimintaan. Tällöin on oltava malttia odottaa piirin yhteisten energioiden tasaantumista, jolloin uuden jäsenen vaikutus kokonaisuuteen on paremmin nähtävissä. Jotta piirin toimintaa ei tällaisessa tilanteessa tarvitsisi aloittaa aivan alkeista, olisi uuden jäsenen tietotason ja osin kokemusten oltava riittävät. Joka tapauksessa uuden jäsenen mukaantulo käynnistää toiminnassa uuden kauden.

Alkutaipaleen jälkeen on osassa piirejä otettu käyttöön piirin vetäjän vaihtuminen joka kerta. Siten jokainen saa ja joutuu ottamaan vastuuta piiristä ja aidosti kehittämään luottamustaan henkimaailman ohjaukseen piiriä vetäessään. Menetelmä voi hidastaa piirin kehitystä, mikäli piirillä on tietty osa-alue kehitettävänään, sillä jokainen kerta on vetäjänsä näköinen ja tasoinen. Mikäli piiri jaksaa työskennellä riittävän kauan, antaa vetäjien vaihtuminen jokaiselle piirin jäsenelle kuitenkin hyvät eväät.

Piirin elinkaareen vaikuttavat piirin jäsenten vaihtuvat elämäntilanteet. Ihmiset vaihtavat paikkakuntaa, läheinen sairastuu ja vaatii ympärivuorokautista hoitoa tai oma terveys heikentyy tuntuvasti. Tällöin piiristä yleensä jäädään pois, joskus koko piiri päätetään lopettaa. Vuosien varrella tapahtuu niin piirissä kuin sen jäsenissäkin muutoksia, jolloin joku saattaa myös kokea piirin itselleen vieraaksi. Näissä tilanteissa on hyvä olla rehellinen itselleen ja piirille ja lähteä pois.

Useammin piiri päättynee kuitenkin siihen, että kokoontumiset alkuun harvenevat, ja työskentelyn tavoitteetkin ovat hämärtyneet. Tällöin piiriä kokoontumisesta toiseen yhdistävä energia ei enää kanna, eikä edistymistäkään ole helppo nähdä. Piiri olisi silloin kunniakasta päättää yhteisesti päätöskokoontumisessa.

Teksti Anne Eronen