Jokaiseen palatsiin ja jokaiseen majaan

Vuonna 1909 joukko pääkaupunkiseudun spiritualisteja perusti Spiritisti-lehden, jota pieni ja innokas toimitus halusi levittää kaikille yhteiskuntaluokasta riippumatta eli "jokaiseen palatsiin ja jokaiseen majaan". Oli kyse totuuden valosta, jolla haluttiin valaista suomalaisia pontevasti ja vaivoja säästämättä. Pian lehden ilmestymisen jälkeen perustettiin spiritistiset yhdistykset Helsinkiin ja Tampereelle.

Kerran kuukaudessa noin 24-sivuisena ilmestynyt Spiritisti: spiritualistinen aikakauslehti spiritismiä ja sitä lähellä olevien psyykillisten kysymysten käsittelyä varten on selkeästi Henkinen kehitys -lehden edeltäjä, sillä lehdessä esiteltiin mm. spiritualismin ilmiöitä, kuolemattomuutta, alan ulkomaisia vaikuttajia ja henkisyyteen liittyviä ilmiöitä. Ehkä lehden perustamiseen vaikutti se, että toukokuussa 1908 Helsingissä oli vieraillut tunnettu englantilainen, hollantilaissyntyinen meedio Alfred Vout Peters, joka oli pitänyt kahdeksan istuntoa. Niiden aikana hän esitteli mm. hämmästyttäviä psykometrisia taitojaan, jotka kuulemma saattoivat ylimieliset epäilijät naurunalaisiksi.

Vanavedessä syntyivät yhdistykset

Pian lehden ensimmäisen numeron ilmestymisen jälkeen nähtiin tarpeelliseksi perustaa Suomen Spiritistinen Seura helmikuussa 1909. Perustava kokous pidettiin Koiton salissa ja seuran puheenjohtajaksi valittiin toimittaja Jalo Kivi (en ole onnistunut selvittämään, onko kyse pseudonyymistä), joka oli lehden tarmokas päätoimittaja. Hänellä oli tekeillä myös kirja Ääniä haudan takaa eli näkymätön maailma. Varapuheenjohtajaksi valittiin toimittaja Veikko Palomaa, sihteeriksi Martti Hela ja taloudenhoitajaksi herra S. Sampo. Seuran päävartioon eli johtokuntaan valittiin herrat A. Airaksinen, U. Falck, A. Henriksson, Kuittinen, G. Kämpe, A. Lind ja Pietiläinen. Mukaan mahtui yksi nainen: rouva A. Ollila.

Perustavan kokouksen miesvaltaisuudesta ei ole säilynyt tarkkaa tietoa. Varmasti naisiakin oli läsnä, esimerkiksi kirjailija Martti Humu, oikealta nimeltään Maria Ramstedt. Hän oli perustanut neljä vuotta aikaisemmin Omatunto-lehden Pekka Ervastin ja Veikko Palomaan kanssa. Kirjailija oli Kalevalasta innostunut teosofi, joka tarjosi kirjaansa Kalevalan sisäinen perintö salaoppien valossa uuden seuran kustannettavaksi. Seura kuitenkin kieltäytyi, koska kirja sisälsi "kabbalistis-hermetis-magillisia ongelmoita", jotka pikemmin hämärsivät kuin avasivat kirjan sanomaa.

Helmi Krohn (tuolloin vielä Setälä) ei varmaankaan ollut perustavassa kokouksessa paikalla. Hän oli kiinnostunut henkisistä suuntauksista, mutta kävi tuohon aikaan parapsykologien tilaisuuksissa ehkä siksi, että tieteellisesti painottunutta parapsykologisten ilmiöiden tutkimusyhdistystä, Sällskapet för psykisk forskning, johti pitkään Helmin naapuri, filosofian professori Arvi Grotenfelt.

Spiritistinen Seura alkoi järjestää sunnuntai-iltapäivien luentoja spiritualismista. On mielenkiintoista, että maailmankatsomuksesta puhuttiin spiritualismina, vaikka seuran ja lehden nimessä käytettiin sanaa spiritismi. Luennot keräsivät yleisöä. Ehkä siitä rohkaistuneena seura järjesti kesäkuussa 1909 kesäjuhlan Hakasalmen puistossa, nykyisen Finlandiatalon paikalla. Pääsymaksu oli 25 penniä. Juhlapuhujana oli Pekka Ervast. Ohjelmassa oli lausuntaa, laulua, puheita ja virvokkeita. Väkeä oli paikalla n. 400 henkeä eli sangen runsaasti. Ehkä osallistujia tuli myös Tampereelta, jonne oli perustettu Tampereen Spiritistinen Seura 9.5.1909. Puheenjohtajana Tampereella aloitti herra K. A. Savio.

Helsingin seuran ahkerat toimihenkilöt saivat kesällä valmiiksi yhdistyksen rintamerkin ja solmioneulan. Aiheena oli kuusenhavuseppele, jonka keskellä oli kuolemattomuutta symboloiva ns. Atonin risti eli silmukkaristi. Ristin varsilla oli kolme s-kirjainta. Olisi hauskaa, jos tällainen merkki löytyisi jostakin nähtäväksemme.

Valokuvausta, unia ja yhteyksiä toisiin planeettoihin

Jo alusta alkaen lehdessä oli mukana teosofista vaikutusta. Lehti julkaisi mm. teosofian johtohahmoihin kuuluneen Annie Besantin pitkän artikkelisarjan sielun olemassaoloa tukevista todisteista. Myös maapallon planetaarinen kehitys oli pohdinnan alla. Artikkelit ovat sangen laajoja  ja asiapitoisia. Lehden taitto on tiivis, eikä kuvia käytetty kuin lehden joulunumeroissa. Tarkoitus oli selvästi jakaa tietoa.

Tampereella painetun lehden aiheista voidaan mainita spiritualistisen käsitteistön ja ilmiöiden lisäksi mm. seuraavia: otteita Allan Kardecin Henkien kirjasta, valokuvaus ja mystiikka, unien merkitys, yhteytemme toisten planeettojen kanssa, "kummitusjutut", jälleensyntyminen, tunnettujen henkilöiden henkinen suuntautuneisuus ja transsissa saadut viestit.

Viimeksi mainituista mielenkiintoni herätti esimerkiksi Jeesuksen aikalaiselta Filippukselta saadut tiedot Jeesuksen työstä ja perheestä. On harmillista, ettei lähdettä mainita, vaikka lehti ilmoittaa julkaisevansa ainoastaan kirjoituksia, joiden lähde on mainittu. Filippus kertoo hyvin kauniisti mm. siitä viisaudesta ja tuesta, jota Jeesuksen vanhemmat osoittivat syvälliselle ja myötätuntoiselle pojalleen. Jeesuksen työstä Filippus toteaa: "Jesuksen tehtävään ei kuulunut luoda mitään sääntöjä syömiselle, juomiselle tai vaatetukselle; siitä olivat kirjaoppineet kyllä pitäneet huolta. He kuuluttivat näistä säännöistään kaikkina aikoina, suurimmaksi osaksi vaan saavuttaaksensa kansan suosiota, loistaaksensa oppineisuudellaan ja saadaksensa ylimmät paikat. Jesus oli yläpuolella tällaisten siveyssääntöjen, hän painosti sitä, ettei se auta ihmistä vaikka hän kuinka puhdistaisi itsensä ulkonaisesti, jos hän sydämestään on itsekäs ja petollinen." (Spiritisti 1/1910)

Lehden julkaisemista tunnettujen henkilöiden lausunnoista voidaan mainita Ranskan presidentin Adolphe Thiersin tunnustus: "Minä olen spiritisti, vallan innostunut spiritisti ja tieteen sekä terveen järjen nimessä minä kiivaasti vastustan materialismia" (Spiritisti 12/1909). Ulkomaisista lehdistä suomennetut kirjoitukset ja mietteet kertoivat muutenkin spiritualismin vankasta jalansijasta Keski-Euroopassa. Vuonna 1910 lehti ryhtyi julkaisemaan myös raportteja kansainvälisistä spiritualistisista kokoontumisista, seuraavana vuonna mukaan tulivat pohjoismaiset tapaamiset.

Marraskuussa 1909 lehti kertoi Kämpin hotellissa Helsingissä esiintyneestä meediosta, Miss Nydiasta, joka soitti silmät sidottuina pianoa kaikista, myös yleisöllä mukana olevista, nuoteista, jotka asetettiin nuottitelineelle tai jota avustaja piti hänen päänsä yläpuolella. Lehden mukaan tiede ja vastustajat, kuten jotkin papit olivat nyt pulassa: miten selittää asia. Vastustajien hämmennys ilahdutti päätoimittajaa, joka oli saanut kokea joidenkin pappien hyökkäykset "muotivillitykseksi" muodostunutta spiritualismia ja sen äänenkannattajaa kohtaan.

Musiikkia saatiin myös henkimaailmasta. Porthaninkatu 7:ään muuttanut toimitus (lähinnä päätoimittaja Jalo Kivi) ilmoitti, että sillä on lainattavana henkimaailmasta saatujen sävellysten pianonuotteja. Nämä herättivät kiinnostusta ja nuotteja kyseltiin toimituksesta.

Osa lehdistä verkossa

Mielenkiintoisen ja ansiokkaan lehden julkaiseminen päättyi vuonna 1913 ilmeisesti taloudellisiin vaikeuksiin, sillä jo alusta alkaen päätoimittaja Jalo Kivi vetosi lehden ystäviin, jotta nämä tukisivat "Propakanda-rahastoa". Viimeinen verkossa oleva lehti päättyy sanoihin: "Spiritisti tarvitsee kaiken tuen, minkä ystävät suinkin voivat antaa". Päätoimittaja oli aikaisemmin pohtinut lehden artikkeleiden pysyvää merkitystä. Hengen totuudet eivät muutu, vaikka ymmärryksemme niistä laajeneekin.

Lehden sisältö on todella kestävää ja ajatuksia herättävää. Kansalliskirjaston digitointihankkeiden ansiosta jokainen internet-yhteyden omistava voi lukea vuosien 1909-1911 lehdet verkosta, osoitteesta: www.kansalliskirjasto.fi > Digitoidut aineistot (kuvake pääsivulla oikealla) > Aikakauslehdet > Spiritisti. Suosittelen!

Marjut Hjelt