3. periaate: Henkiyhteys ja enkelilähettiläät

Tuntevina olentoina olemme päivittäin tekemisissä toistemme kanssa, mikä on perustavanlaatuista aineellisessa maailmassa. Voimme olla läheisessä kosketuksessa, "kommuuniossa", keskenämme fyysisen maailman kaikilla tasoilla. Kirjoitan englanniksi, ja jotkut lukijoista ovat tavanneet minut, kun taas toiset eivät. Näiden ajatusten jakaminen on kuitenkin yhtä lailla mahdollista riippumatta siitä, olemmeko nähneet toisemme vai emme. Silmänne ovat ikkunoita omaan sieluunne ja sulatatte mielessänne sanat, joista nämä lauseet koostuvat. Suhtautumisenne niihin riippuu siitä, millaiseksi henkisten asioiden ymmärryksenne on tähän mennessä rakentunut. Jokainen ymmärtää tavallaan oman henkensä ja henkimaailman välisen suhteen.

Ensimmäinen askel tämän periaatteen ymmärtämiseksi on tietoisuus omasta hengestä. Kuuden muun periaatteen tapaan tässäkään ei eroteta henkimaailmaa elämästä aineellisella tasolla, koska itse asiassa ne ovat yhtä ja samaa. Ihmiset ovat vain tehneet eron ajattelutavassaan, kun puhutaan "meistä" ja "heistä", mutta todellisuudessa käsitys on virheellinen.

Kuinka sitten voimme ymmärtää näitä voimia, joita oma henkemme pyrkii päivittäin inspiroimaan? Ihmishenki käyttää hyväkseen fyysisiä aisteja eli näkö-, kuulo-, tunto-, maku- ja hajuaistia. Kun ihminen alkaa luopua kielteisyydestä elämässään ja ryhtyy ajattelemaan ja toimimaan henkisesti, silloin henkinen ydin hänessä aktivoituu ja alempi (fyysinen) itse jää paitsioon.

Se ei ole helppoa. Vuosien kuluessa muokkautunut tietynlainen ajattelutapa on murrettava, jotta henki ihmisen sisimmässä pääsee kohoamaan ja heijastelemaan olemassaolon todellista tarkoitusta. Samasta ajatuksesta juontuu Apollonin temppeliin Delfoihin kauan sitten kirjoitettu lausuma "tunne itsesi". Kun olemme omaksuneet taidon kääntää selkämme toisten negatiivisuudelle niin ettei se enää pääse vaikuttamaan meihin, voimme kohdistaa huomiomme henkimaailmaan ja niihin, jotka haluavat päästä yhteyteen kanssamme.

Nykypäivän spiritualismin katsotaan yleisesti alkaneen vuonna 1848 Hydesvillen koputuksista. Historian perusteella tiedämme kuitenkin, ettei yhteys henkimaailman kanssa ole mikään uusi asia. Nykypäivän spiritualismin synnystä alkaen ja yhtenä alan järjestönä tunnetun Spiritualists' National Unionin (SNU) perustamisesta lähtien olemme todistaneet jo 162 vuoden ajan, että aineellisesta maailmasta kuolevat syntyvät uudelleen toiseen näkymättömään maailmaan, jota nimitämme henkimaailmaksi. Tarpeen tullen he löytävät keinon päästä yhteyteen kanssamme joko meedion välityksellä tai jotenkin muuten. Kommunikaatiotavat ulottuvat mentaalisen mediumismin keinoista - selvänäöstä, selväkuulosta ja selvätunnosta - suoraan yhteyteen vaikkapa unien tai henkilön omien aistien välityksellä. Fysikaalinen mediumismi on eräs menetelmä, jonka avulla toinen maailma voi päästä läheiseen yhteyteen omamme kanssa, mutta emme voi nyt syventyä aihepiiriin tämän syvällisemmin.

Kuten aiemmin totesimme: koska olemme henkiolentoja jo nyt, alitajunnaksi nimittämämme elimellinen osa meissä aistii henkimaailman vaikutuksen. Mitään ei kuitenkaan tyrkytetä. Yhteys on mahdollinen vain, jos itse sitä pyydämme. "Meedioiksi" tai "herkkäaistisiksi" kutsutuilla tuo tietoisuus on niin nivoutunut alitajuntaan, että henkimaailmaan siirtyneiden korkeammat värähtelyt tunnetaan aisteista riippumattoman havaitsemisen (ESP) kautta. Tällä tavoin saadut viestit tarjoavat kiistämätöntä todistusaineistoa sielun elämän jatkumisesta tuonpuoleisessa, mikä antaa aineellisessa maailmassa taivallustaan jatkaville ja sureville toisenlaisen näkökulman. Tietojen perusteellisen tutkimisen jälkeen on todettu, että mikäli rakkaus jää elämään tuonpuoleisessa niin silloin jää kaikki muukin. Tämä viittaa väkevästi siihen, että kuolema onkin itse asiassa jälleensyntymä.

Fyysistä kuolemaa on verrattu usein kotelostaan kuoriutuneeseen perhoseen tai häkistä vapautettuun lintuun. Kummastakin metaforasta välittyy voimakas vapauden tunne. Vastaanotettujen viestien perusteella tiedetään, että henkimaailmaan siirtyneiden läheisten luonne on edelleen aivan samanlainen kuin ennenkin, jolleivät he ole päättäneet jollain tavoin muuttua. Ainoa ero on se tapa, jolla he itseään ilmentävät. Fyysiset sairaudet ja vaivat ovat jääneet fyysiseen ruumiiseen, eivätkä enää kiusaa henkikehoa. Se on täydellinen ja vapautunut sairauksista ja puutteista. Synnyttyään uudelleen hengen täytyy omaksua uusi tapa elää. Sen täytyy oppia elämään toisenlaisessa ympäristössä ja tottua uuteen kehoon, jota ruumiilliset kivut ja kolotukset tai fyysisen maailman paineet ja rasitukset eivät enää vaivaa.

Toinen tärkeä henkien välisen yhteyden mahdollistama aspekti on se opetus, jota henkimaailmasta saadaan; tällöin henkimaailman auttajat puhuvat meedion välityksellä hänen ollessaan "muuntuneessa tietoisuudentilassa". Nyt sanat eivät sisälläkään henkilökohtaista viestiä rakkaalta omaiselta vaan tuovat tietoa spiritualismin olemuksesta.

Nämä ajatukset esitetään aina erittäin myönteisessä valossa ja tarjoavat rakennusainesta, josta kuulijat voivat ammentaa omaan elämäänsä. Huoneeseen syntynyt ilmapiiri ja oma tunne ovat ainoa tapa todentaa tämänkaltainen kommunikaatio. Toisin kuin henkilökohtaisissa viesteissä, jotka sisältävät nimiä ja päivämääriä, kuvauksen luonteesta, persoonallisuudesta tai milloin mitäkin viestintuojan elämästä kertovia yksityiskohtia, nämä transsissa tai transsinkaltaisessa tilassa välitetyt viestit eivät sellaista sisällä. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: kaikki "transsimeedioksi" itseään nimittävät eivät suinkaan ole siinä määrin henkimaailman inspiroimia kuin uskovat tai sanovat olevansa.

Tarkasteltuamme näin ihmishenkeä tuonpuoleisessa ja näiden kahden maailman välistä kommunikaatiota voimme pohtia, mihin viittaus "enkelilähettiläistä" liittyy.

Tuonpuoleisessa on olentoja, jotka huolehtivat meistä jokaisesta samaan tapaan kuin henkemme toimii omanatuntonamme. Kun rukoilemme, kurotamme tietoisuutemme tästä hetkestä toisen voiman piiriin. Nyt puhumme Universaalin tietoisuuden voimasta tai miksi kukakin sitä mieluiten nimittää. Tätä voimaa asuttavat ne henkiolennot, jotka pyrkivät inspiroimaan meitä ja tarjoavat apuaan pyydettäessä. Nyt emme tarkastelekaan näitä "enkeleitä" myyttisessä hahmossaan, siivekkäinä olentoina, vaan yksinkertaisesti sieluina, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen toimia Universaalin voiman välittäjinä. Heitä voidaan kutsua suojelusenkeleiksi, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä, missä hahmossa he näyttäytyvät - tärkeää on, miltä meistä vastaanottajina tuntuu ja kuinka toimimme heidän voimansa vaikutuspiirissä.

Enkelilähettiläät pyrkivät auttamaan ihmiskuntaa myös laajemmassa mittakaavassa. Näyttöä siitä on saatu vuosien varrella useaan otteeseen, muun muassa New Yorkin 9/11 -hirmuteon jälkeen. Savun tupruamista ei tahdottu saada millään loppumaan, mutta äkkiarvaamatta alkoi sataa kuin taivaallinen palosammutin olisi käynnistetty. Terveydenhuollon ammattilaisia, palomiehiä ja kaikkia paikalla olleita, jotka koettivat auttaa loukkaantuneita ja järkyttyneitä kanssaihmisiä, voi syystä nimittää "enkelilähettiläiksi", ja epäilemättä heidän toimiaan ohjailtiin toisesta maailmasta käsin monella eri tasolla.

Näin ollen nykypäivän spiritualistisen filosofian kolmatta periaatetta "Henkien yhteys ja enkelilähettiläät" voidaan aiheesta pitää kaikkein keskeisimpänä. Se on käytännön spiritualismia. Se tuo toivoa, tietoa, käsin kosketeltavaa todistusaineistoa elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen - ja suo ihmiskunnalle tilaisuuden ilmentää sisäistä henkeään elämässä. Pappia ei tarvita välikädeksi ollaksemme yhteydessä toiseen maailmaan eikä omantunnon ääneksi. Jumala on meidän hengellinen isämme, ja kun sulautamme mielemme henkimaailman ystävien kanssa, meillä on joka päivä mahdollisuus ilmentää rakkautta ja totuutta hengessämme maan päällä tässä, nyt, tällä hetkellä. Näin tehdessämme rikastutamme sitä, minkä seuraava periaate ilmaisee sanoin "ihmissielun jatkuva olemassaolo".

Teksti Spiritualistisen kirkon pappi Matthew Smith

Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi

Suomalaisessa spiritualistisessa liikkeessä kolmas periaate on muotoiltu seuraavasti: Sielu jatkaa elämäänsä fyysisen kehon kuoleman jälkeen.