Fysikaalinen piiri

Mentaalisella ja fysikaalisella piirillä ei ole montakaan yhteistä piirrettä. Toisin kuin mentaalisissa kehityspiireissä, on fysikaalisen piirityön ainoana tarkoituksena istuntojen kautta kehittää henkimaailman tähän tarkoitukseen piirin jäsenistä valitsemaa henkilöä fysikaaliseksi meedioksi. Tällaisessa piirissä auttajamme näkymättömästä todellisuudesta aikaansaavat istuntojen aikana tapahtumia, jotka ovat jokaisen läsnäolijan nähtävissä, kuultavissa tai tunnettavissa. Ne eivät ole "toisen käden" tietoa, kuten mentaalisen kehityspiirin meedion kautta kulkeva tieto, jossa meedio näkee, kuulee tai tuntee ja välittää sitten saamansa tiedon sen vastaanottajalle.

Fysikaalisen piirin istunnot pidetään ainakin piirin kehityksen alkuvaiheessa aina täydellisessä pimeydessä. Aine, jota henkimaailman operaattorit käyttävät voidakseen aikaansaada istunnoissa erilaisia fysikaalisia ilmiöitä, on nimeltään ektoplasma. Se on väriltään useimmiten vaaleata raakasilkkimäistä ainetta, joka virtaa ulos meedion aukoista, yleensä meedion suusta, sieraimista tai korvista. Istunnon loppupuolella ektoplasma palautuu takaisin meedioon.

Aineena ektoplasmaa voidaan tavallaan verrata kehittämättömään filmiin. Molemmat tuhoutuvat päivänvalossa tai valkoisessa sähkövalossa, mutta kestävät punaisen valon ja täydellisen pimeyden.

Istunnossa keskeistä äänen energia ja kabinetti

Kun henkimaailma katsoo piirin meedion kehittyneen riittävästi, se ilmoittaa mahdollisuudesta käyttää istunnoissa ajoittain punaista valoa. Fysikaalisen piirin kehitys on tavallisesti hyvin hitaasti etenevää ja sen jäsenten asenne meedion kehityksen vuoksi istumisesta tulee olla todella omistautuvaa. Ensimmäiset varsinaiset fysikaaliset ilmiöt tapahtuvat tavallisesti vasta usean vuoden istumisen jälkeen.

Ihmisäänen tuottama energia on fysikaalisen piirin kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeä. Piiri on pidettävä koko istunnon ajan eloisana rupattelun ja iloisten yhteislaulujen muodossa. Kun energia alkaa piirin loppupuolella loppua, saattaa henkimaailma ilmoittaa: "Lisää laulua, energia käy vähiin…".

Toisin kuin mentaalisissa kehityspiireissä, istuu fysikaalisen piirin meedio yleensä yksin kabinetiksi kutsutussa tilassa ja vain harvat meediot istuvat fysikaalisessa piirissä yhtenä sen jäsenenä, ilman kabinettiin eristämistä. Kabinetti on tavallisesti istuntohuoneen yhteen nurkkaan pingotettu naru, jonka varaan on ripustettu kaksi tummasta kankaasta tehtyä verhoa. Kabinetti voi myös olla kolmiseinäinen, esimerkiksi vanerista valmistettu koppirakennelma, jonka seinätöntä aukkoa peittävät verhot.

Vaikka piirin jäsenillä on luonnollisestikin luja luottamus toisiinsa, on kuitenkin aina ollut tapana sitoa meedio tuoliinsa käsistään ja jaloistaan. Tämä tehdään joko köydellä tai sähköasentajien käyttämillä muovisilla ns. nippusiteillä, joista meedio voidaan vapauttaa istunnon lopussa ainoastaan käyttämällä sivuleikkuria niiden katkaisemiseksi. Nykyisin toimivissa kotipiireissä meedion polviin kiinnitetään vielä itsevalaisevat tarrat, jolloin hänen mahdolliset liikkeensä ovat nähtävissä pimeässäkin.

Alkuvaiheen tuloksia koputuksista levitointiin

Ensimmäiset ilmiöt fysikaalisen piirin istunnoissa ovat tavallisesti erilaiset eetteristä kuuluvat napsahdukset ja kopsahdukset, samoin huomattavat lämpötilan pudotukset ja viileät tuulahdukset istuntohuoneessa. Tämän jälkeen seuraa usein erilaisten apporttien, eli vieraiden esineiden, ilmaantuminen istuntohuoneeseen. Ne voivat olla lähes mitä tahansa pieniä esineitä, kuten eri aikakausilta olevia kolikoita, koruja, kiviä ja pieniä kukkia.

Nämä esineet, jotka piirin oppaat toimittavat istuntohuoneeseen, putoavat yleensä tyhjästä piirin keskellä olevalle pöydälle. Ne eivät ole henkimaailmasta tuotuja, vaan jostakin maallisesta paikasta istuntotilaan apportoituja. Henkimaailma muuttaa ne sijaintipaikassaan henkimateriaksi ja siirtää ne siinä olomuodossa istuntotilaan, jossa ne taas materialisoidaan aineelliseen muotoon.

Seuraavaksi saattaa esiintyä eriasteista esineiden levitointia, eli niiden liikkumista ilmassa, ilman että kukaan piirin jäsenistä niitä liikuttaa. Usein nämä levitoinnit alkavat pienemmillä esineillä, mutta piirin myöhemmässä kehitysvaiheessa henkimaailma saattaa lennättää vinhaa vauhtia ympäri huonetta yleensä alumiinista valmistettua torvea, eli ns. "trumpettia", ilman että se törmää kehenkään tai mihinkään.

Puhetta henkimaailmasta

Torvea henkimaailma käyttää heikosti kuultavan henkiolennon puheäänen voimistamiseksi. Näitä trumpetteja saattaa olla käytössä samanaikaisesti kaksikin kappaletta, jolloin ne suorittavat musiikin tahdissa aluksi upeita "lentonäytöksiä" istuntohuoneessa ennen kuin torvesta alkaa kuulua puhetta. Silloin torvi tavallisimmin pysähtyy ilmaan sen henkilön kasvojen eteen tai laskeutuu hänen syliinsä, jolle sanoma on tarkoitettu. Ilmiötä kutsutaan suoraääni-ilmiöksi.

Levitoiviin esineisiin kiinnitetyt itsevalaisevat tarrat mahdollistavat niiden "näkemisen" pimeässä istuntohuoneessa. Nykyisin käytetään myös infrapunakameroita täydellisessä pimeydessä kuvattaessa.

Hieman kehittyneempi suoran äänen muoto on ns. itsenäinen suoraääni, jolloin piirin rajantakaisen yhteistyöryhmän operaattorit valmistavat ektoplasmasta puheen tuottamiseksi tarvittavat elimet (engl. voice box), eli täydellisen kopion ihmisen puhe-elimistä. Tähän "äänirasiaan" henkiolento yrittää sitten soveltaa omat vastaavat henkisen kehonsa puhe-elimet ja puhua suoraan vastaanottajalle.

Usein nämä puheyritykset ovat ensikertalaiselle kovin vaikean tuntuiset toteuttaa, ja puheesta on vaikeata saada selvää. Harjoitus tekee tässäkin asiassa tehtävänsä, ja varsinkin usein istuntoihin ilmaantuvien kommunikaattorien puhe on lähes yhtä selkeätä kuin fyysisessä kehossaan elävän ihmisen puheääni, ja on silloin usein tunnistettavissa samaksi kuin se oli hänen maanpäällisen elämänsä aikana.

Useimpien fysikaalisten piirien kehitys pysähtyy tähän kehitysvaiheeseen, mutta jos piirillä on riittävän voimakkaalla mediumismin lahjalla varustettu meedio, kehitys saattaa sitkeän monivuotisen ja omistautuvan yrittämisen jälkeen edetä aina materialisoitumisten tasolle.

Valoja ja tunnistettavia kasvoja

Joskus istuntoihin ilmaantuu kuin tyhjästä erittäin kirkas henkivalo, joka on aina upea ja kaunis näky. Tällaiset pienet, golfpallon kokoiset henkivalot, suorittavat istuntohuoneessa samantapaisia lentokuvioita kuin mitä trumpetitkin tekevät. Jotkut henkivalot saattavat olla niin kirkkaita, että koko istuntohuone on kuin sähkölampun valolla valaistu.

Transfiguraatioksi kutsutussa ilmiössä meedion kasvojen eteen rakentuu ektoplasmasta noin 2-5 sentin paksuinen "naamio", johon muotoutuvat tunnistettaviksi tarkoitetut läpipyrkivän henkipersoonallisuuden kasvot. Yhteydenottaja voi olla opas, ystävä tai sukulainen. Valitettavan usein tämä ilmiö sekoitetaan mentaalisen meedion omien kasvojen tiedostamattomaan tai tiedostettuun vääristämiseen. Transfiguraatio on ainoa fysikaalisen mediumismin ilmiö, jota en ole ollut todistamassa.

Materialisaatio huipentuma

Materialisaatiot ovat kaiken mediumismin todistusvoimaisin muoto. Kun ne pitkän ja sitkeän piirityön tuloksena alkavat lopultakin saada jalansijaa, ne tapahtuvat aluksi aina osittaisina.

Yleisin ensimmäinen aineellistuma on läpi pyrkivän henkiolennon käsi, jolloin hän voi jo tervehtiä paikalla olijoita, siirrellä esineitä, kirjoittaa ja piirrellä. Pelkällä kädellä tuotettua kirjoitusta kutsutaan henkikirjoitukseksi. Käsiala on aluksi hyvinkin hapuilevan tuntuista, mutta viestit ovat silti selkeitä ja hyvin luettavissa, sekä usein vielä kyseisen henkiolennon allekirjoittamia.

Henkikirjoitusta varten pidetään istuntojen aikana esillä piirustuslehtiötä ja hiilikynää tai sitten valkoista liitua ja pientä mustaa perinteistä liitutaulua. Ilmiötä ei tule sekoittaa mentaalisen mediumismin automaattikirjoitukseen, jossa kynää käyttää fyysinen ihminen, eikä henkiolennon aineellistunut käsi.

Meedion myöhemmässä kehitysvaiheessa saattaa alkaa ilmetä materialisoituneita kasvoja sekä kehon yläosia ja lopuksi, pitkän ja joskus jopa vuosikymmeniä kestävän kehityksen tuloksena, täydellisiä materialisaatioita.

Toisinaan saattaa kehitys olla nopeampaa, kuten esimerkiksi lahjakkaan brittiläisen meedion Colin Fryn kotipiirissä 1990-luvun alussa. Ennen Colinin liittymistä Brightonissa toimivan ja John Austinin vetämän fysikaalisen piirin istunnoissa ei ollut juurikaan mitään tapahtunut, vaikka piiri oli istunut jo parinkymmenen vuoden ajan.

Colin Fryn piiriin liittymisen jälkeen alkoi piiri saavuttaa varsin pian tuloksia. Kolmannen istunnon aikana oli piirin keskellä seissyt alumiinitorvi siirtynyt sijansa verran. Se ei ollut paljon, mutta kahden vuosikymmenen lähes tuloksettoman istumisen jälkeen varsin rohkaiseva ja kannustava tapahtuma. Kuudennen istunnon aikana nuorimies alkoi mennä transsiin. Tämän jälkeen alkoivat trumpetiksi kutsutun torven levitoinnit istuntohuoneessa, ja kolmastoista istunto toi mukanaan ensimmäiset itsenäiset suoraääni-ilmiöt. Seuraavaksi ilmaantuivat osittaiset aineellistumiset, huonekalujen levitoinnit, henkikirjoitus ja lopuksi henkiolentojen materialisoitumiset.

Toisen brittiläisen, pitkään fysikaalisen piirin meediona toimineen Stewart Alexanderin kehitys kesti huomattavasti kauemmin. Vasta noin viidentoista vuoden kuluttua Stewartin meediokehityksen alusta alkoivat fysikaaliset ilmiöt saada jalansijaa. Ensimmäinen ilmiö oli istuntohuoneessa sijainneen hyllyn kaikkien esineiden siirtyminen istunnon aikana piirin keskellä olevalle pöydälle. Tämän jälkeen alkoivat trumpettilevitoinnit ja seuraavana olivat vuorossa suoraääni-ilmiöt. Piirin sitkeä istuminen on kantanut hedelmää. Istunnoissa on jo usean vuoden ajan esiintynyt levitointia, suoraääni-ilmiöitä sekä esineiden de- ja rematerialisaatioita, jolloin materia on kulkenut materian läpi, ektoplasmapurkaumia ja henkiolentojen osittaisia materialisaatioita.

Kun henkimaailma antaa luvan käyttää istunnossa punaista valoa, ja täydellisesti aineellistuneet henkiolennot astuvat ulos kabinetista rakkaittensa silmien eteen syleilemään ja keskustelemaan heidän kanssaan, on suurimmallakin skeptikolla todella vaikeuksia löytää asialle enää ns. "luonnollista" selitystä.

Teksti Georg Lindström