Spiritualistinen filosofia
Filosofiset perusteet
Spiritualistinen filosofia kiteytyy Emma Hardinge Brittenin vuonna 1871 kanavoimiin periaatteisiin. Nämä seitsemän periaatetta muodostavat spiritualistisen elämänkatsomuksen perusteet:
Spiritualistisen käsityksen mukaan kaiken yläpuolella on Jumala, jota voidaan luonnehtia sanoilla valo, voima ja rakkaus. Tämä kaikkiallinen rakkauden ja valon voima vaikuttaa meissä ja meidän kauttamme. Se on luonut meidät ja ohjaa meitä taivaallisen suunnitelman mukaan, ja antaa meille jatkuvasti valoa, rakkautta, energiaa, siunausta ja ohjausta.
Ihminen on iäisyysolento, ensin henki ja sielu, aineelliseen maailmaan syntyneenäkin osa näkymätöntä, ikuista. Koska me kaikki maan päällä elävät olemme tulleet samasta lähteestä, olemme lähtökohdiltamme samanarvoisia, sisaria ja veljiä suuressa perheessä. Näin ollen tavoitteenamme on rakastaa ja kunnioittaa kaikkia ja kaikkea maan päällä olevaa ja elävää. Meidän tulee pyrkiä rauhan ja yhteisymmärryksen rakentamiseen ihmisten kesken riippumatta ihon väristä, kansallisuudesta, uskonnosta tai uskomuksista, sukupuolesta tai sosiaalisesta asemasta. Spiritualistisen elämänkatsomuksen sisäistänyt ihminen pyrkii kaiken elollisen suopeaan kohteluun. Hän suojelee luontoa, osoittaa suvaitsevaisuutta toisinajattelevia kohtaan ja toteuttaa elämässään sitä, mitä on totta, oikeaa ja hyvää.
Elämä ei pääty fyysisen kehon kuolemaan, vaan henkemme jatkaa elämäänsä toisilla tasoilla, henkimaailmassa. Henki syntyessään maan päälle "pukeutuu" fyysiseen kehoonsa ja henkisiin kehoihinsa eli auroihin. Aura koostuu ajatus-, tunne- ja eetterikehoista. Fyysisen kuoleman tapahduttua ihminen jättää eri kehot vähitellen ja käy läpi elämäänsä ja sitä, miten on käyttänyt mahdollisuutensa.
Se mitä henkitasolla kohdataan, on ihmisen henkisen tason mukaista. Vähitellen sielu pääsee siirtymään toisille, hienommille tasoille. Henkimaailmassa sielu tapaa monia jo aiemmin sinne menneitä, opiskelee ja suorittaa erilaisia tehtäviä.
Vaikka usko jälleensyntymään ei varsinaisesti sisälly spiritualismin perusajatukseen, uskovat monet spiritualistit siihen.
Ihmiselle kehittyy ajan mittaan fyysisten aistien lisäksi kykyjä, joiden avulla hän voi olla yhteydessä toisille, ns henkisille tasoille ja kuulla, nähdä ja aistia henkisiä asioita. Yhteys toimii rukouksessa, hiljentymisessä, spontaaneissa kokemuksissa sekä kanavana toimivien meedioiden välityksellä. Henkimaailmaan siirtyneet etsivät usein itse yhteyttä fyysiselle tasolle jääneisiin läheisiinsä, sillä he haluavat ennen kaikkea kertoa elävänsä, lohduttaa ja antaa neuvoja.
Ihmisenä olemisen tarkoitus on jatkuva kehittyminen. Ihmistä ohjataan suunnitelman sekä syyn ja seurauksen lain mukaan juuri hänelle sopiviin tilanteisiin. Ihmisen valinnoista ja tavasta toimia niissä tilanteissa muotoutuu hänen tulevaisuutensa, joten ihminen vastaa itse henkilökohtaisesti teoistaan ja valinnoistaan elämässään. Hän myös kärsii tekojensa seuraukset ja joutuu korjaamaan tekemänsä vääryydet oppiakseen toimimaan oikein ja entistä paremmin. Ellemme joudu aineellisella tasolla vastuuseen teoistamme, joudumme kohtaamaan ne henkitasolla tai mahdollisesti uudessa maanpäällisessä inkarnaatiossamme.
Vaikka elämämme kulkee pääosin jumalallisen suunnitelman mukaan ja vaikka meitä ohjataan eläessämme maan päällä monin tavoin, on meille annettu vapaa tahto ja valinnan mahdollisuus tietyissä rajoissa. Se miten toimimme, ajattelemme tai tunnemme, vaikuttaa siihen, mitä saamme kokea ja millaisin koetuksiin tai tilanteisiin joudumme tulevaisuudessa. Jokainen teko, ajatus tai tunne kirjautuu ja ne heijastavat kehittymistämme. Niiden avulla osoitamme, mitä olemme oppineet ja mitä meillä vielä on opittavaa.
Elämän tarkoitus on jatkuva kehittyminen kohti täydellisyyttä. Aikaa ei ole, on vain tapahtumia, kokemuksia, elämää, elämien kiertokulku. Valinnoillamme elämässämme voimme vaikuttaa siihen, kuinka edistymme tässä elämässä.
Kirjallisuutta periaatteista:
Barry Oates, David Hopkins & Carole Austin: Spiritualistinen filosofia, 2010.